Minä puhun teille kokeilen huutaa ja kuiskaamalla te ette kuule minua Minä seison edessänne te ette näe minua Olen äänetön ja näkymätön...

Joskus on hyvä kadota kellon tikitykseltä itseltään Katsella joen jäätymistä

Männyn oksalla linnun jättämä höyhen poron sarvissa vesipisaroita voikukan haituvia ruohikossa Jos uskaltaisin tekisin männyn alle pesän...

Yksinäisyys on minussa Se on tehnyt kodin sisääni En minä viitsi sitä poiskaan ajaa Pakotan vain sisustamaan kotinsa keltaisella

Lokakuussa pimeys nielee minut kesän muistot hiipii mieleen Se oli sittenkin lämmin ja aurinkoinen

Mitä jos elämä onkin tunturissa Siellä minne rakennetaan tuulimyllypuistoja iglukyliä ja kaivoksia Mitä jos tuulen sijasta korvissa...

Enemmän kuin hämähäkkejä pelkään olla onnellinen

Näin puun vartta kapuamassa mustan linnun koputteli puuta, lehahti sitten lentoon palokärjeksi arvelin Hiljaa mielessäni mietin palokärki...

Ilman kuorta ihminen on vapaa Ilman suojaa ja piilopaikkaa keräsilee osumia ja mustelmia avohaavoja Vapautta on kätkeytyä joskus kuoren...

Luonto on minun ja sinun meitä varten ihmisen tuhoisa harha